Joulukuun peltotyöt

Kuva Dolomiittikalkki.fi sivustolta

Emännän maatessa kanveesissa oli maatilla tapahtunut vaikka ja mitä. Jos ohikulkijat ovat pohtineet kulmat kurtussa, mitä ihmettä se tuo maajussi pellolla lumen päälle levittelee, niin kyse on onneksi vain kalkituksesta. Kalkkia levitetään käännössä oleville pelloille. Kalkki vapauttaa ravinteita ja parantaa maan öttiäisten oloja ja maan rakennetta. Talvilevitys säästää peltoa, sillä jäinen pelto ei tiivisty urakoitsijan suurten koneiden pyörien alla. Kalkki ei karkaa minnekään lumen sulaessa (jauhettua kiveä). 
Jotta postaus olisi peräti merkillinen, pitää vielä lisätä, että ostin perjantaina parikymmentä pussia siemeniä ensi kesän kasvimaalle. Oli ihan pakko, kymmenen senttiä kappale ja päiväystä jäljellä vuosi-pari. Vissiin verissä tuo viljely.


This picture is borrowed from the lime stone producer`s web site.  I have been too tired to take any pictures. This kind of field work was done last week on our farm. The soil is frozen and there is 10 cm of snow and it is easy to drive with big trailer. The soil is here naturally acidic and calcium improves the use of the nutrients and the structure of the soil. 
December is maybe a bit odd time to buy seed for the kitchen garden, but if they cost only 10 cent a bag and there`s still best before time two years left... I bought twenty bags :) We are farmers, regardless the season.

Puurontuunaaja

Olen näköjään 31 vuotta sitten istunut kotsan tunnilla piparitaikinaa leipomassa:) Nämä opettajan kuivakalla äänellä sanelemat muistiinpanot ovat edelleen käytössä ja rakkaita muistoja tulee aina mieleen, kun tästä vihkosta reseptiä etsii. Opettajan jokatuntinen ohje oli säästää energiaa ja raaka-aineita.
Nyt onkin ollut keittiötehopäiviä, sillä olo on mainio..ennen huomista sytoa. Nuttuskehveli keittää useinkin aamupuuron- ilman mitään mittoja (!) ja olenkin puurontuunausmestari. Tämän aamun puurosta tein kaurasämpylät, eilen mannapuurosta tolkuttoman maukasta pannukakkua. Leivinuunissa paistoin punajuuri- ja makaronilaatikon ja kiehutin valtavan hernekeiton. Pakkaseen saan nyt monen päivän ruuat ja talokin on tiiliuunin pehmoista lämpöä täynnä. Tulojen väheneminen ja rauskuva pakkanen luovatkin yllättäen herkkuruokaa ja maalaisromantiikkaa.

In December 1981! I still remember the voice of my teacher, when we wrote down this recipe of the gingerbread and when she, once again, told us to save electricity and materials.
This is "a good week" before next cyto tomorrow and I have used my energy in the kitchen. I warmed up the big baking oven (it was -24 Celsius degrees yesterday evening) and now I have a cozy warm kitchen. In the oven I cooked beetroot and macaroni casserole and a huge pea soup. I put them to the freezer for the next week. The rest of the morning porridge is now waiting for oven as oat buns. Yesterday I baked a pancake, where I hid 3 dl of  semolina porridge, and it was delicious! If this is how to live in a cold, distant village with low incomes-I love it:)