Ruoka, lähiruoka, itehommattu ruoka

Hirvenlihakeitto, pottumaito, nyrkkirieska, vohvelit mustikkahunajan kera, vadelmat... Ja mistä peräisin? Kylän hirviporukalta liha, peruna omasta maasta, rieska anopin leipomaa, hunaja työkaverin mehiläisiltä, vatut yhtiön avohakkuuaukolta ite poimittu. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään, mutta tämä on pelin henki, kun itehommatusta ruuasta puhutaan.
Eli nytpä kerron lupaamani tee-se-itse lähiruokatutkimusten tulokset.
Kaupasta löytyy Kainuussa tuotettu merkkejä vihannesosastolta. Oman kylän leipäjuustoa löytyy. Joutsenlipulla ja suomenlipulla suunnistaen löytyy kotimaista tuotetta, mutta ihan se tälläkylällätuotettu ei satu silmään.
Pitää osata etsiä tai pikemminkin löytää. Kun tietää, että kaveri tuottaa mustikkajauheella terästettyä hunajaa, katse pysähtyy hunajahyllyn komistuksiin. Leipä on onneksi tällä kirkolla leivottua. Ja kalatiskillä kerrotaan, missä järvessä hauki ui verkkoon. Mutta tämähän on lähiruokaa! Pitääkö sen ollakaan leivinpöydältä mukaan nostettua? Riittäähän se, että tietää aamulla vastaan pyöräilevän rouvan palaavan leipomon aamuvuorosta.
Keskiverto perukkalainen; eläkeläinen, työtön, pätkätyöläinen tai pientä maatilkkuansa hoiteleva matalapalkkatyössä käyvä elämäntaiteilija käyttää luonnonantimia sen kun kerkiää, miettimättä käsitettä "lähiruoka". Itse asiassa lähiruualla on kalliilta kalskahtava kaiku ja se herättää hilpeyttä. Oman järven kala on vain oman järven kala. So what? Rahaa on sen verran niukalti, että kaupasta ostetaan edullisin vaihtoehto. Se on selviytymistä.
Synninpäästö siis meille, joille lähiruoka on arkinen käsite! Ostetaan kotimaista, maakunnallista tai vaikka sitten oman kylän evästä, kunhan muistetaan arvostaa ruokaa, olipa se kallista tai halpaa.

Suomussalmen mustikkahunajaa

Elk soup (our villages hunting group), potato-milk (potatoes from our own field), barley bread (grandma made it), waffles with blueberry honey ( my workmate has bees) and raspberries (from a clear cutting area near our house). This is my kitchen; boring, everyday choices:)
Generally local food is now very fashionable, but we use fish, meat, berries and mushrooms of our own village every day and it is nothing to fuss about.
In the village supermarket the local food is not specially advertised, but it exists. The price is higher and for a pensioner, jobless or a person with low incomes, it is not even possible to follow the food fashion.
But does it really matter? If possible, let´s buy domestic or local food, but the important thing is to appreciate food, any kind of food!