Tänään tulen saamaan paljon aikaan ja puhumaan kovasti Rovaniemen
murretta. Johtuu ketutuksesta.
Jotain koomista on kyllä silti tässä elämässä.
Viime viikkoina olen törmännyt kiireisiin ihmisiin. Jos
puhelinajan sopimiseen menee kaksi puhelua ja kaksi sähköpostia per
henkilökontakti, niin mistähän se kiire oikein syntyykään.
Ajan trendi on myös purnata havaitsemistaan epäkohdista
facebookissa/soittamalla kaverille/kirjoittamalla maalaisrealismia-blogia.
Sillä välttyy siististi ottamasta turpaan puuttuessaan oikeasti epäkohtaan
itse.
Sekin on metkaa, miten asiantuntijaneuvoja saatuaan on
näppärä ignoorata koko juttu ja tehdä itse elämä vaikeaksi. Kutsutaanko sitä
sitten elämänjanoksi. Elämä on varmasti touhukkaampaa, kun kärsii
kivuista/rikkakasveista/”en edes lukenut sitä viranomaiskirjettä”-asenteesta.
Seuraavan kerran, kun:
…näet roskan- poimi se pois ja vie roskiin. Tulee hyvä
mieli.
…joku soittaa sulle, vastaa puhelimeen. Tulee hyvä mieli.
…näet kiusaamista, niin mene väliin. Tulee hyvä mieli.
…näet epäilyttävää toimintaa, niin mene kysymään tai ota
rekkari helvetti edes ylös. Tulee hyvä mieli.
…oot kipiä, niin noudata sen poppamiehen neuvoja. Tulee hyvä
olo.
…tunnet tarvetta valittaa, niin kysy ensin, mitä minä tälle
voisin tehdä rakentavassa hengessä. Tulee hyvä mieli.
Varmasti saa turpaan, mutta arvet ne on mitä vanhaikodissa
muistellaan. Ne, jotka ei harrastaneet ratkaisukeskeisyyttä, eivät muistele.
This time I
am nagging.
You see trash, pick it up.
You are ill, obey your doctor.
You see robbery/vandalism/bullying, contact police/parents or deal it
yourself.
You get a phone call, answer it.
You are in a hurry, prioritize, delegate.
Etc.
The point is, that by nagging in Facebook/
this kind of blog/on coffee break, you`ll get only moaner`s reputation. By
solution-oriented acts, you´ll certainly get trashed, but you feel better and
have something to remember in the old days.
