Kalastus lienee ainoita tapahtumia, jolloin voi
säädyllisesti keskustella naapurin miehen kanssa alushousukertuuksistaan. Suuntasimme lankomiehen kanssa verkoille tänä
aamuna ja veneen perässä vesi oli jäässä ja välihousut todella tarpeen. Tässä on vielä aikaa palelluttaa kankkunsa,
sillä hirvenmetsästys ei vielä ole alkanut, puolukat alkavat olla pakkasessa ja
pyyntivietille pitää jotain käyttöä keksiä.
Soutajan osa ei tässä tapauksessa ole perinteisen hankala.
Vaikka olen aika hyvin oppinut kainuun kielen, on minun lappilaisen kalastussanastoni
ja verkkomiehen sanaston välillä ylitsepääsemätön kuilu ja hän käsittää olla komentelematta
minua. Minä taas en sano mitään, sillä kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tämän
suvun miehet eivät joko kuule tai ole kuullakseen.
Olen lukenut tässä Markku Ojasen Onnellisuuden paradokseja
ja tuo paradoksaalisuus onkin jännä juttu.
Varsinkin sen onnen suhteen.
Japanilaiset ovat onnellisia
päästessään marjametsiimme ja maksavat siitä. Thaimaalaiset taas ovat
onnellisia päästessään marjametsiimme ja keräävät sieltä tuloja. Kalastajalle
saalis tuo onnellisuutta. Toisaalta Kemijoen virrassa verkonsoutajaksi
oppineena olen jotenkin aina tyytyväinen, kun saalista ei tule ja venettä ei
tarvitse siulatessa pitää kalanirrotuksen ajan paikallaan.
Saalistako? No, yksi siika. Pieni.
One (and
only?) decent occasion to talk about your underwear with a man, who is not your
husband, is fishing trip. I was better prepared this time, when we went to
check fishing nets with my brother-in-law. The water in the boat was frozen and
I was happy to wear extra tights.
They say
that the rower never gets praise, but in this vessel this is not a
problem. My fishing vocabulary is from
my childhood village in Lapland and he knows that it is a mission impossible to
command me. And I usually keep quiet
too. Twenty years in this family and I
know that these men usually can´t hear or they won´t listen to.
Professor
Markku Ojanen has written a lot about happiness. I am reading his thoughts
about paradox of happiness. He opened my eyes to see these funny and irritating
incoherencies.
I noticed
that Japanese pay for a berry picking trip to Kainuu to get happy. Thai is
happy to get money for the berries
picked from the Kainuu forest. Fishermen
are happy for the good catch. I am happy for no catch too. I learned to row on Kemijoki-river, where it
was sometimes hard to keep the boat still in the flow during the fish was
loosen from the net. Easy rowing with no fish and the joy of sunrise, fog, birds singing and fresh air, this is
happiness for me.
Oh, one
whitefish. Tiny.
