Näky oli kuin muumilaakson tarinoissa. Voikukkaa rehottava nurmikko, koiranputkiset pientareet ("Ihan oikea viidakko!") ja nollanollaseiskan (kissa) tappamia lintuja ("Villieläimiä!")!!
Aluksi kävin räkyttämässä hiehoille navetanovella, jotta joutaisivat töihin maisemaa siistimään. Siellä jatkettiin pihaton viileydestä ja itikattomuudesta nauttimista. Seuraavaksi huruutin ruohonleikkurilla ja trimmerillä niin kauan kuin talossa riitti bensaa. Ja nyt olen kontannut tuota juuttaan perunamaata, joka tuli perustettua vanhaan nurmeen (juolavehnikköön). Olgan talkoot tänne tarvittaisiin!
Mutta kateus on mahtava voimavara! Ja tässä vielä kuva pottumaalta teille, jotka ette jaksa panostaa; iloitkaa, ettei naapurillakaan mee hyvin :)
You know the moomins? One day I remembered the jungle from the moomin tales very clearly.(jungle) My husband had just come home from the bale field from a village nearby. He praised the landscape, the well cared gardens and hardworking young farmers there. I started to look around on our farm and found a jungle of dandelions and cow parsley. And wild animals? Here and there lied dead birds. Our cat 007 had been hunting, of course.
I spent the evening and the last drops of gasoline with lawn mower and nagged to the heifers that they could use their skills outside, but they preferred cool cowshed with no mosquitos.
Today I have been crawling on the potato field after quack grass. What a nice force is jealousy! Keeps me going :)
