Etsivä löytää

Katsastusaseman joutaisi myydä kausikortteja maatilanemännille, joilla on kolme parhaat päivänsä nähnyttä peltilehmää. Kevään tarkastusrumba alkoi ja hiissasin pompanneen farmariauton huoltoon ja lähdin jokavuotiselle kävelyreissulle Hyrynsalmen kirkonkylän ihmeisiin tutustumaan.

Hautausmaa on (voi hyvänen aika sentään) aina yhtä jännä ja sieltä pyörähdin taas erinomaiseen kirjastoomme. Sen ovi oli muutettu sitten viime käyntini sähköiseksi ja selvittyäni siitä ihmeen kaupalla läpi särkemättä koneistoa, kirjastotäti neuvoi, että siitä napista painamalla pääsee kätevästi sisälle. Ulos osasinkin jo kuin sivistyneet ihmiset. Kirjasto on hyväksi!

Kunnantalon valtuustosalin ikkunan joululta jäänyt eläinasetelma on tämmöiselle seitkytluvun lapselle hieno tilataideteos. Näkyy siihen pääraitille, kun ajatte ohi. Luontoa arvostaville nykyihmisille varoitukseksi, että siihen aikaan täytetty eläin oli ihan ok.

Siinä pälkähti päähäni, että nytpä tutustun siihen arvoitukselliseen Tommipuukko näyttelyyn, josta luen joka juuttaan tiistai ja torstai lehden menopalstalta. Olen virallisissa ja virattomissa yhteyksissä kulkenut kunnantalolla ja en ole osunut tuohon näyttelyyn. Se ei liene kunniaksi näin kyläsepän taloon miniäksi tulleelle.

Kunnantalon pääaula on tyrmäävä arkkitehtonisesti, mutta myös asiakaspalvelutiskin suljettu-kyltin takia. Onnekseni löysin 80-luvulla kuntaan unohtuneen osastopäällikön loukostaan ja hän sattuikin olemaan innostunut näyttelystä ja asiantunteva aiheesta. Opastuksellaan löytyi näyttely, joka oli taitavasti kätketty puoliavoimen oven taakse. Ovessa oli jopa suuri juliste, että tänne näin. Teille muille junan tuomille (tai minä kyllä taisin eka kerralla liftata paikallisen rautakauppiaan kyydissä tänne) tiedoksi, että se on pääovesta vasemmalle ja ei kahvilaan (suljettu), vaan siihen vasemmalle katseen suuntaa kääntäen.

On muuten hieno näyttely! Eikä pelkästään Tommeja, vaan raudan valmistusta ja puukon teko kuvina. Meillä on edelleen paljon Tommin takojia ja nuoret oppivat sen valinnaisaineena yläkoulussa. Hyrynsalmen nuoriso on voittanut läjän palkintoja, joista näyttelyyn voisi koota myös listan!  Samalla voi tutustua yläkerrassa ja ala-aulassa pienoismalleihin vanhasta Hyrynsalmesta. Ja pomminraatoon. Ja arkkitehtuuriin.

Tämmöisten luojanhylkäämien kirkonkylien tunnelma avautuu vasta hiljalleen kulkiessa. Onneksi meillä on melkein kausikortti huoltamollekin, niin ehdin nähdä vielä monenlaista kevään aikana. 

 Finally I visited Tommi knife exhibition!

One thing led to another. I went to vehicle inspection and it was “the same procedure as every year, Jaska”. Only this time we do not enjoy Birthday dinner (Lauri Wylie). The car is usually broken and kindly he tells me how to fix it. 

I go to our car sensei Jarmo and he takes welding machine, spare parts and his endless nerves and makes magic. And this happens 3 times a year. We have 3 old cars in this farm. Meanwhile I walk around our village.

During my visit to graveyard, I noticed it was 30 years ago our farms last blacksmith died. I never met him, but we still have red and black paint spots on doorframes and all his tools in smithy. Paint spots are from his fingers. He painted the knife sheaths by bear hands.

Tommi is Kainuu knife with an interesting story. To find out more, I decided to visit our municipal hall. There is a room full of the most beautiful knives, I had heard. The building (after 30 years of its glory days) in this sparsely populated area and with all digital/internet/broadband possibilities is not in full use any more. So it is like visiting a ghost castle. I presumed it would be difficult to find a living public officer to tell me how to find the knives. Surprisingly one officer rushed by in the minute I entered. For a moment I was worried that some crisis had occurred, but it was only coffee time. The next officer was a lucky catch. He knew about the knives and 30 years in this brick castle had not killed his enthusiasm.

We have a lot of blacksmiths making Tommi knives in Hyrynsalmi. In summer time there is a folk high school class about knife making. Our young can make Tommi at school. These young pros have won prices in nationwide competitions! And this exhibition is worth visiting! Not only knives, but pictures! From bog iron to knife, the whole process!

If you visit Hyrynsalmi, take time, walk slowly and talk to people. In these abandoned country villages stories are hidden and wait to be found. Broken cars and holiday mood helps. Next time I´ll walk there in April. (Skoda and Citroen, oh yeah). See you!

Ilmaista iloa

Taistelijat, Sinikuusamain kylä, Sammakot tiskipöydällä, Lumen aika.

No huhhuh. Luulitko elokuvien nimiksi?

Olenko siis ikinä muistanut kehua teille kirjastojamme? Meillä Kainuussa on joka kunnassa kirjasto tai useampi, joihin käy sama kortti ja kirjastoautojakin vielä on. Kainet-palvelu netissä on loistava, sieltä voi hakea kirjan ja paikan, mistä se löytyy. Ja kirjastotädit/sedät neuvovat paikan päällä ihan mahtavasti. Jotta ei liikaa ylisanoja tulisi näistä upeista palveluista, niin kirjaston hipihiljaisuus on pers...okei, kamalaa ja Kainetissa pitäisi olla vielä mahdollisuus tulostaa kirjat listana, jossa on luokkakin näkyvillä. Onneksi kirjastoissa tehdään hauskojakin júttuja, kuten Koiramäen pirtti omassa Hyrynsalmen kirjastossa.

Viime vuoden lukulistani oli joku netistä bongattu” sata kirjaa, jotka pitää lukea” Homma meni niin, että olin puolet jo niistä lukenut elämän matkan varrella ja neljäsosaa ei löytynyt maakunnasta ja neljäsosan jonka luin kävi vähän köpelösti. Puolet niistä vimppasin pois parin sivun jälkeen, koska parempaakin tekemistä oli (kuka näitä listoja oikein tekee??) ja muutaman ääreen nukahdin kesken sivun.

Nyt lähestyn asiaa eri vinkkelistä. Päätin tänä vuonna lukea luonnosta kertovia opuksia. Kainetistä löytää luonto-haulla järkyttävät kahdeksattasataa kirjaa. Rajasin jo tietokirjat, 2000 luku, suomi ja Hyrynsalmi ja sittenkin pamahti 88 kirjaa.  On siinä hommaa. Aloittaisinko tuosta Sammakot tiskipöydällä tapauksesta.

Our library had a story telling week for kids and this photo is from the room they decorated to look like the interior of the Doghill farm.  Maybe you have red some of these books. http://maurikunnas.net/translations/?lang=en

Library ladies are astonishing! All the items were borrowed from their homes and the straw mobile, traditional rugs and toys to children were homemade.

I read a lot and the region we live has seven libraries and even book bus and smaller district libraries. All the books and materials are in Kainet- service in the net and it is easy to find the right book and location.

This year I will read books about nature. The first search gave almost 800 books! I must restrict this project somehow! I guess I´ll start with “The frogs on the draining board”

Kirkolla käymässä

Lähempä käväseen kylällä. Vitsi, vitsi! Kun meillä lähdetään kylälle asioimaan, se vaatii strategista suunnittelua. Ensin listataan käyntipaikat, sitten avataan netti ja tarkistetaan, millä kylällä mikin pulju on kyseisenä päivänä auki, onko siellä asiasta tietävä asiantuntija paikalla ja voiko sille viisaalle varata ajan jo netissä. Ettei menis hukkaan koko reissu.
Meiltä on 20 km omalle kirkolle, 50 km kilpailevalle isommalle kirkolle ja 90 km maakunnalliselle maalikylälle. Oman kylän Kelalla on elävä ihminen maanantaisin ja perjantaisin, naapurissa joka päivä. Kirjasto on varmimmin auki puolenpäivän jälkeen kummallakin kylällä. Poliisin lupa-asiat hoituu siellä isommalla kirkolla, mutta puolenpäivän seutuun he ovat syömässä. Työkkärissä voi kävästä, kunhan menee ennen kolmea. Koirankopinkokoinen verotoimiston palvelupiste on naapurikylällä auki tiistaina 9-15. Isännän pankki palvelee omalla kylällä ti-to-pe ja minun pankkini kassapalvelu naapurikylällä ma-ke-pe. Jos sairastuu, päivystys on milloin missäkin, eli on viisainta soittaa päivystävälle sairaanhoitajalle. Moni vika on parantunut ottamalla kotona buranaa ja miettimällä yön yli. Hammaslääkäri...mikä? Onneksi bisnes on bisnestä ja kauppiaille raha kelpaa melkein mihin aikaan vuorokautta tahansa. Onko se teillä kaupunkilaisilla helpompaa?
Tervetuloa uusille lukijoille! 

I´ll drop by...oh dear...I´ll make a master plan for my visit to the centre. 
We have our nearest centres 20 and 50 km away and our region town is 90 km away. Opening hours of the services are various and many services have moved away from our own little municipality. 
If I need to meet tax officer, Tuesday, 50 km, 9.00-15.00
...police station, 50 km, every day
...social security office, Monday and Friday, if you drive that 50 km- every day open
...employment office, any day, both nearby villages, try to get there before 15.00
 ...library, various opening hours...mnemonic: post meridiem
...bank of our own village, Tuesday-Thursday-Friday
...and my affairs are of course in that bank further away, Mon-Wed-Fri
...a doctor? Call the emergency duty and you`ll find a nice opportunity to stay home, have some sleep and eat some Burana
...a dentist..what?
It seems that if I really need to go to the centre, the best time is in the larger centre after midday, as long as you don´t disturb anyone on their lunch break. I just love entrepreneurs! They accept money at any time of the day.

Omenapuumies

Kylillä kulkee huhu miehestä, joka kasvattaa siemenistä omenapuunsa. Joku on ostanut häneltä joskus taimen. Pidän koko juttua peräkylälegendana, mutta sitten yllättäen pääsen jäljille ja eräänä ukkoshelteisenä päivänä saan vaeltaa merkillisen puutarhan kätköissä monta tuntia.
Keskellä kaikkea ja ei mitään nököttää satujen talo pienine parvekkeineen. Piha on mäen kätkössä, kasvillisuuden sulkemana, mikroilmasto hipoo keski-suomen olosuhteita kuutosvyöhykkeellä. Kymmeniä erilaisia omenapuita, kirsikoita, luumuja, päärynä, kultasade, tammipuita, viikuna, kiivi...osa selvinneet talvista ulkona suuriksi puiksi asti. Osa siirtyy talvilevolle vanhan maatilan rakennuksiin. Jänissuojia kymmenin metrein, viivasuoria kasvimaita ilman rikan rikkaa, pieniä kelloja puissa, humalakaari, kärrynpyörä punamultaseinällä. 
Isäntä harmittelee työlästä puutarhaansa, kaikkea ei jaksa kitkeä. Mutta kitkemisen merkitys pienenee tarinan edetessä, sillä jokaisella kasvilla on nimi, tarina, tuoksu ja maku. Heinien valtaamat puutarhan sopukat vain lisäävät taianomaista tunnelmaa. Kylän tarinoiden vanhat tapahtumat voisivat olla tässä ja nyt, vaikka jostakin kuuluukin jäätelöauton soitto.
Jospa joskus joku kestävimmistä hoidokeista pääsee jalostukseen, toivomme ja uskomme.
Palaan pikitielle päästäni pyörällä. Oliko se unta?

There`s a rumor about an apple-man and his garden, where rare apples blossom every June, even after hard winters. It must be some periphery tale; we live so far north that snowstorm in June is quite possible and even our domestic trees must be selected among their ability to stand snow and freeze.

But one day I meet this man. And in a warm afternoon before thunder I get a chance to wander around this magical garden. 

It is a tiny old farm house (with balcony, which reminds me of Anne of Green Gables) surrounded by apples, cherries, plums, oaks, laburnum... Kiwi and fig tree have spent the winter gently sheltered in an old shed. In a rolls there`s huge amounts of hare nets to cover the precious trees. Herbs and vegetables grow in clean benches. Lovely decorations are made of old bells and iron pots.

Sorry for the weeds, he says. But the weeds only strengthen the odd spirit of this garden. Old tales come alive, though the sound of the ice cream van bell somewhere in the neighborhood. 

All the plants have a name, origin, story, smell, taste. Some day one of these strong trees will be taken to the breeding program, we hope. The dream keeps the old farm alive.

When I return to the city center, I wonder, if I was dreaming. 

,