Maailman pienin (?) kirjasto

Meidän vaaralla, laskettelukeskuksen  ”toisessa tulotienhaarassa”  on tämän kulmakunnan kuntolaatikko. Se oli kovassa käytössä jokunen vuosi sitten, kun kerättiin pyöräilykilometrejä ja muitakin liikahduksia. Taidettiin voittaa ne kylienväliset, sillä meillä on pari intohimoista polkupyöräilijää ja hurjia hiihtäjiä. 

Kuntolaatikko on jäänyt huollotta, kun väki liikkuu ihan omaksi ilokseen, mutta nyt sen on vallannut toukka. Lukutoukka nimittäin pitää siellä vaihtuvaa kirjakasaa, josta saa lainata kirjoja. Laatikossa ei ole viimeisimpiä pestsellereitä, mutta hupaisia kappaleita kylän aittojen vinteiltä viimeisillä voimillaan päivänvaloon vielä hetkeksi ilmaantuvia käsikäyttöisiä lukemistoja. 

Laatikosta saa lainata kuka vain! Ihan omalla vastuulla, niin henkisen, kuin fyysisenkin terveyden suhteen.

EDIT 2021 tammikuu: Laatikko poistunut käytöstä, kiitokset lainaajille!

If you stay in our village for a while, you can borrow a book from the tiny library. It is a mail box with old books from village barn lofts and chests. 

To a little green book you can write greetings and thoughts about books.

Most books are in Finnish, but the mysterious bookworm (who takes care of the library) promised to bring some English and Swedish books too, if you write a request to the green book. EDIT 2021: Tiny library not in use any more :)

Kiireellistä nyrkkien taskussa puristelua

Tänään tulen saamaan paljon aikaan ja puhumaan kovasti Rovaniemen murretta. Johtuu ketutuksesta.

Jotain koomista on kyllä silti tässä elämässä.

Viime viikkoina olen törmännyt kiireisiin ihmisiin. Jos puhelinajan sopimiseen menee kaksi puhelua ja kaksi sähköpostia per henkilökontakti, niin mistähän se kiire oikein syntyykään.

Ajan trendi on myös purnata havaitsemistaan epäkohdista facebookissa/soittamalla kaverille/kirjoittamalla maalaisrealismia-blogia. Sillä välttyy siististi ottamasta turpaan puuttuessaan oikeasti epäkohtaan itse.

Sekin on metkaa, miten asiantuntijaneuvoja saatuaan on näppärä ignoorata koko juttu ja tehdä itse elämä vaikeaksi. Kutsutaanko sitä sitten elämänjanoksi. Elämä on varmasti touhukkaampaa, kun kärsii kivuista/rikkakasveista/”en edes lukenut sitä viranomaiskirjettä”-asenteesta.

Seuraavan kerran, kun:

…näet roskan- poimi se pois ja vie roskiin. Tulee hyvä mieli.

…joku soittaa sulle, vastaa puhelimeen. Tulee hyvä mieli.

…näet kiusaamista, niin mene väliin. Tulee hyvä mieli.

…näet epäilyttävää toimintaa, niin mene kysymään tai ota rekkari helvetti edes ylös. Tulee hyvä mieli.

…oot kipiä, niin noudata sen poppamiehen neuvoja. Tulee hyvä olo.

…tunnet tarvetta valittaa, niin kysy ensin, mitä minä tälle voisin tehdä rakentavassa hengessä. Tulee hyvä mieli.

Varmasti saa turpaan, mutta arvet ne on mitä vanhaikodissa muistellaan. Ne, jotka ei harrastaneet ratkaisukeskeisyyttä, eivät muistele.

This time I am nagging.

You see trash, pick it up.

You are ill, obey your doctor.

You see robbery/vandalism/bullying, contact police/parents or deal it yourself.

You get a phone call, answer it.

You are in a hurry, prioritize, delegate.

Etc.

The point is, that by nagging in Facebook/ this kind of blog/on coffee break, you`ll get only moaner`s reputation. By solution-oriented acts, you´ll certainly get trashed, but you feel better and have something to remember in the old days.

Silent night ja ikäriisi, melkein

Kiinalaiset herättivät minut taas aamuyöllä. Tässä iässä yöt…tai no palataan tuohon lopuksi, mutta internetin ihanasta maailmasta olen löytänyt lentokoneiden reitit ja ne ovat todella kiinalaiset, jotka kanttaavat tässä meidän kohdalla etelään aamuyöllä. Toivottelin hyvää matkaa.

Aloin sitten kahvin keittoon ajankuluksi ja yritin tähyillä tähtiä, mutta laskettelukeskuksessa on aloitettu lumetus ja jääkidepilvestä loistavat rinnevalot sotkivat näkymää. Eipä käy kateeksi, jäätävä tuuli ja vinkuvat lumitykit. Pitää olla sissi, joka sitä työtä tekee.  Naapuristakin kajasti valoa ja arvasin talonväen pian nousevan leivinuunin lämmitykseen.

Navettatelkkari näytti kuvaa lokoisasti torkkuvista hiehoista.  Yösyöpöt Mymmeli ja MariAnne kohtasivat käytävällä ja eivät meinanneet mahtua ohittamaan (kolme metriä leveä paana). Rekkucorgi oli kaatunut makuuhuoneen matolle ja kissa vetäytynyt saunan lauteille (kannettu sinne kipakasti yöllä, kun tuli remuamaan sänkyyn).

Niin tässä iässä… viime viikot minulle on vakuuteltu, että nivelrikot ja selkärankareumat ovat ihan jees tässä iässä. Aloin eräänä repaleisena yönä kyseenalaistamaan meille syötettäviä ajatusmalleja ihan urakalla. Yksi oivallus oli, että tuo ikähomma ei ihan täsmää kaikkien kohdalla. On vanhoja nuoria ja nuoria vanhoja. Entäpä jos eliniäksemme onkin tarkoitettu 120 vuotta! Lapsuus kestäisi ensimmäiset 30 vuotta, nuoruus kuuskymppisiin, aikuisuus ysikymppiseen ja vanhuus siitä eteenpäin.  Häh, eikö helpotakin paljon!  Jos mietin, että vanhuuden alkamiseen on vielä neljäkymmentä vuotta, eivät kolotukset tunnu niin dramaattisilta. Jospa tällä asenteella taas uuteen päivään.

One day I tried to get a nice video for a silent forest project and it took time and patient. Lorries, snow guns on the slope, dogs barking. Ok, I was too near ski resort, so the noise was forgivable.

Silence is overrated. It is nice to stay in a silent forest, but soon you start to listen to the micro sounds. It is in your backbone to be aware and escape if something odd turns out.

Last night a jumbo jet woke me up at night. We are in the middle of nowhere, but the Chinese curve to south over our peaceful village.  I already know their route, so I wished them a good flight and started to cook a cup of coffee.  Ski resort keeps on snowmaking round the clock, so the stars were behind the icy cloud and the scenery was orange by the slope lights. It was freezing and I admired men who had to work in the night.

Even animals were awake. Most heifers were lying down, but Mymmeli and MariAnne had been on night snack and were arguing how to pass on a corridor (3 meters wide). The cat had been carried to sauna earlier in the night (after visit to our bed) Not hot sauna this time, but less could he care, he sleeps there even when it is hot, only steam from the stove makes him move. Only Rekku the corgi had fallen to the bedroom carpet in the evening and was still in the same position.

My backbone has been lately examined and signs of rheumatism and osteoarthritis were found. I was somewhat surprised but the doctors said it was no wonder in my age and work. What age? During these less-silent nights I have developed a new theory of age. What if we are supposed to live 120 years?  In that case I am still young.  In the news was introduced a newlywed couple, 91 years old both!  With this attitude to the new day :)

Haitolla ollaan tänään

Asumme kaukana kunnallisen vesi- ja viemäriverkoston ulottumattomissa (500 metrin päässä) ja kuten aiemminkin olen maininnut, vesi- ja viemärihommat saamme hoitaa itse. Yksi kulmakunnan taloista on saanut vetensä pikkukaivosta, joka nyt paljastui vesitutkimuksessa juomakelvottomaksi. Tuumasta toimeen ja kylän vesiyhtymän mainiot talolliset lupasivat yksissä tuumin ottaa vanhan pariskunnan mukaan yhteiskaivoon.
Tuumausta onkin sitten riittänyt pari viikkoa, koska joudutaan menemään yleisen tien ali. On hommattu putkia, liitoksia, kaivinkone, reiän poraaja tien ali, luvat viranomaisilta ja porukkaa töihin.
Tänään olemme tiellä haittoina, mutta toivottavasti jo illaksi saamme mummulaan puhdasta vettä.

Rekku tienalituksen erikoiskoirana.

We live far away from the municipal water and sewage system (500 meters) and we have our own well group and every property has their own sewage treatment. Grandma´s house has an own well, but this year the water has turned out to be undrinkable. Luckily our understanding neighbours decided immediately to take the old couple to the well group.
Today we are drilling the pipe under the road. The week has been busy buying materials, asking permissions and getting men and machines to do the work. If we are lucky, this Saturday sauna water will come from the good well to all the houses of this little village.

Junakolari

Otsikon ilmaisua käyttää tyttäremme aina, kun joku asia on aikamoinen kaaos ja häslinki. 

Tänään oli rakkaan akkaosastomme kokous kunnan laavulla. Tämä on yksi kylämme vanhimmista yhdistyksistä ja sinnittelee hengissä edelleen. Järjestämme retkiä, kasvatamme kilpaa milloin mitäkin ja siirrämme käsityö- ja kotitalousperinnettä kahvittelun lomassa, jos viitsimme. Olen ehdottomasti kaikkea paskantärkeää pönötystä vastaan ja nautin suunnattomasti yhdistyksen vauhdikkaasta toiminnasta. Jos lukijoissa on joku pykäläpirkko, niin kannattaa sitten lopettaa lukeminen tähän. Tämä ei tule menemään yhdistyslain mukaan, mutta siksi luovuudesta ammentava yhdistyksemme on edelleen olemassa tässä syrjäisessä ihmiskatoisessa kolkassa. 

Kokous alkaa määrittelyllä, onko tämä kokous. Leikin yhdistyksen sometiedottajaa, mutta käy ilmi, että olen ainoa, joka ei ole saanut tekstiviestiä siitä, mikä kokous on edes kyseessä. Päätetään, että epävirallinen palaveri muutetaan yhdistetyksi johtokunnan ja jäsentenväliseksi kokoukseksi, koska kaikki jäsenet ovat saaneet kutsun saapua paikalle. Saamme seuran sihteerin vakuutettua, ettei Komulan Liisa (meitsi) pahastu, jos ei tiedä ennalta, mihin kokoukseen on menossa.

Ennen kuin puheenjohtaja on edes aloittanut kokousta, tilit ja toimintakertomus kiertää ja räpsäytämme nimemme vakuudeksi, että rahaliikenne on kunnossa. Sihteeri julistaa aluksi, ettei muuten varmasti jatka toimessaan ja miettii, kannattaako koko hommaa jatkaa, koska toiminta kuihtuu kuihtumistaan. Kun esityslista siltä vuodelta, kun erosimme emojärjestöstä, on saatu kaivettua esille ja päästy toiminnan suunnittelukohtaan, löytyy puheenjohtajan käsilaukusta onneksi toimintasuunnitelma vuodelle 2016 ja päätämme yksimielisesti kasvattaa lanttuja esityksen mukaan. 

Seuran sihteeri julistaa taas, ettei jatka toimessaan, mutta kokousväki huomauttaa, ettei se aihe kuulu tähän kohtaan esityslistassa. Niin kuin sillä olisi mitään väliä, sillä kymmenpäinen jäsenistö on nuotion ympärillä sujuvasti juonut mehua ja keksejä, paistanut makkaraa ja vaihtanut kuulumisia koko ajan. Esityslistaa on menty luovasti läpi ja täytyy ihailla kokouksen sihteerin taitoa taikoa tästä junakolarikokouksesta aivan asiallinen pöytäkirja. Toiminnantarkastuskohta on hypätty jopa yli, sillä sehän tarkistettiin ennen kokousta. 

Kokouksen tiimellyksessä paljastuu sekin, että olen kaiketi ainoa tässä kylässä, jolla ei ole tablettitiekonetta, tai mikä se vehje onkaan. Joku puhuttelee minua ristimänimeltä ja vieressäni istuva naapurin emäntä korjaa, että se on Misku. Olen tipahtaa penkiltä, sillä en käytä bloginimimerkkiäni arjessa. Käy ilmi, että 30-50-luvun ikäluokasta anoppi taisi olla se viimeinen, joka hinkui tabletin äitienpäiväksi. Mutta päätän silti tarinoida tästä loistavasta porukasta blogissani. Jospa minua ei erotettaisi. 

Siunatuksi lopuksi todetaan, että puheenjohtaja ja sihteeri ovat erittäin ansiokkaasti luotsanneet yhdistystä, eikä me vaihdeta toimihenkilöitä. Sillä siisti ja kokous on päättynyt. Sihteeri huomauttaa, ettei pöytäkirjantarkastajia muistettu valita. Kokousväki esittää, kuten esityslistan jokaisessa kohdassa aiemminkin, että tehdään kuten viime vuonna. Viime vuoden tarkastajista on paikalla vain toinen, joten hänen vieruskaverinsa päätetään valita toiseksi tarkastajaksi, että allekirjoitukset saadaan samalta istumalta. That´s it Uppis. Näin meillä tehdään. Tehkää perässä, jos uskallatte.

Train crash (in the title) is the name to chaotic situations, used by our daughter. 

In Finland we have an innumerable amount of laws, regulations and rules. We are the most exemplary citizens in Europe I dare to say. This story will not change that fact. Today we had an annual meeting of the village association (used to be farmers association in the good old days).   You´ll notice, that if necessary, rules can be ignored, but only for aim for the best result and only if you just don´t remember exactly, how the law told us to do it. In this case you must keep in mind that we have only 20 members and our mission is to drink coffee, keep on knitting socks and visit the local sights.

Before we started, the secretary announced, that she is bored to do this work and she didn´t expect much for the future of the association. We ignored her talks and started to check the diary to recall, what we did last year.

I hate all kind of ceremonial events, so it was great entertainment to sit around the fire, grill sausages and talk about field works. The procedure of the meeting is from the year we left the main organization and we use it loosely to guide the discussion. It causes every year funny situations, because laws have changed since then and our old members start to remember how they did this in the good old days. This time the discussion about membership fee was cut down when sausages were ready. I wonder how the secretary of the meeting is always able to write convincing minutes. We even jumped over checking diary, because we did it before the meeting ever got started.

The secretary shouted again, that she´s had enough, but we voted her silent and as in every single point of the list before, the decision proposal was that last year’s decision will do.  

Despite the cynical attitude of the secretary, we found a plan to year 2016 from the chairman’s purse. Everyone was looking forward to turnip competition and we could end the meeting. Afterwards it was noticed that we forgot to elect inspectors to check the meeting minutes, but that is not a problem to our club. In seconds inspectors were chosen and minutes checked.

So, if you just want to keep an innocent turnip growing competition, is it a crime to make a fire and talk about it in a little bit unconventional order :)