Suksee

Olen budjetoinut itselleni satasen joko uimiseen tai uusiin suksiin, mutta vastahan tuota 25 vuotta sitten ostin sukset! Sälöileviä satasen (markan) suksia potkiessani, kuulin melkein huokaisun isoisien ajalta. Siitä paikasta perinneihmisenä marssin aittaan ja nappasin ukin tekemät sukset jalkaan ja bambusauvat käteen.

Miten loistava kanto ja suksikeli nyt on! Jotain hurjan riemukasta oli hissuksiin hiihdellä pellonselkää näillä oman talon suksilla. Näillä ei toki ajetuille laduille mennä, vaativat laadukkaan hangen ja avarat salot hiihtomaaksi. Jäipä se nyt rautakaupan Arto suksirahoittani. Meidän seudun latutilanne teille lasikuiturimpuloilla lykkijöille löytyy latukartasta .

This is the darkest time of the year.  I just love it.  I am a child of autumn. But every day it is more difficult to go out. Today I was dusting my skis, but they were old-fashioned and pieces of fibreglass were missing. Instead of going to Arto´s for a new pair of skis, I went to our oldest shed. These skis are made by grandfather Seth maybe 90 years ago. I have been thinking a lot about museums and why we regard things old or old-fashioned or museum stuff.  These skis work pretty well even today.

I will respect these skis and use them only in pure snow on the field or in the woods. I ´ll leave the machine-made tracks to you .

Ei mikään joulukalenteri

Ei ole tämä joulukalenteri. Eikä täältä voita mitään.  

Yritin eilen ahtautua itsenäisyyspäivää varten kansallispukuun ja totesin saman, minkä lääkärini on latinaksi hienostuneemmin lausunut: paksu tantta ja tarvitsee liikuntaa. Kuulosti se latinaksikin kyllä Obelixilta. Siksipä kannustimeksi kerään liikunnallisia arktisia aktiviteetteja paikallisesta repertuaarista.

Normiperusperukka tai ei, meidän kirkonkylällä on varmaan ruokakunnissa potkukelkkoja enemmän kuin autoja. Koulun mopoparkki on talvisin enemmän potkuriparkki ja eläkeläisten kerhoon löytää huonomuistisempikin kelkkarivin perusteella ( silmälasit mukaan, niin ei joudu vahingossa sinne kouluun). Potkuri on autontapainen täsmälaite elämänkaarella, lapsille, nuorelle, isolle ihmiselle, vintageihmiselle, kaikkea löytyy malleissa ja väreissä piisaa.

Tarvitaan luistava alusta. Jos ei kuura riitä tai hiekkaa on liikaa, auttavat muoviliuskat, joita saa (vinkvink joulupukki) kyläkaupasta punaisenakin. Kovin kesäkelille oli vielä joku aika sitten saatavissa pyörät potkuriin.  Miten niin fanaattista?

Heijastin on hyvä olla ja vaatteet sään mukaan. Täällä tosiperukassa vaaran laidassa kevyemmälläkin lyyssillä pärjää. Takaisin lykkiminen on, noh, vaikka kuntoilua. Vaara-asukki tarvitsee vielä myötäselle nastat kenkiin, tai adrenaliiniaddiktion.

Penskana istuin potkurin kyydissä matkalla naapuriin kyläilemään. Ainakin muistan palelevat varpaat ja tähdet. Taivaalla siis. Kylään mentiin aina illalla navetan jälkeen. Potkurilla hoituu siis kuljetus koulurepusta kaveriin. Mäkikauhun ja urheilun lisäksi potkuria voi käyttää istuskeluun esim. jos väsyy, pilkkii tai porisee tuttujen kanssa. Potkuttele pois!

I read from the net heath service my doctors opinion about my habitus and even in Latin it sounded like Obelix. In plain language it would be:  fat lady, needs exercise. Yesterday I noticed that Independence Day (Finland 100 years!) is coming too soon for me to fit in the national dress. So this will be my Christmas calendar to add exercise to my days.  Sports must be fun too, so I will do it my way. And corgi way :)

I read Jalna novels (Mazo de la Roche) few years ago and every year since I fall in love with winter, kick sledges, snowshoes and camp fire in the dark night. Now we have already 32 cm of snow here and the kick sledge weather is perfect, not too cold. Cold weather makes friction hard, but our local market sells plastic strips for the runners to make the sledge slide easier.  Everyone here has a kick sledge. Or several. There are sizes to all ages, bodies and demands.  You should meet our village’s shopkeeper, who talks about sledges with enthusiasm. Especially we were happy about the young people using kick sledge.  

Rekku has been a little criminal lately (visiting neighbour houses without permission), so we went to a little trip to snowy village today. Its purpose was to less his energy, but when we came back to the home hill (60 meters up), it was clear who is Obelix and who is Asterix.

Sauna lumesta

Muuan ja jos toinenkin on tänä vuonna kysynyt, että oletkos sinä ansiotyössä (blingbling ja glamouria) ollut ja olen siitä tavattomasti käärmeissäni, mutta sivutoimiyrittäjä-osa-aikatyöttömän arjessa alkoi jo itsestänikin tällä viikolla tuntua siltä, että pitäisi vissiin hommata OIKEITA töitä.

Tein nimittäin lumisaunan. Tai no joo, oli siinä isäntä traktorimiehenä ja nuoriso viimeistelyhommissa. Mutta ei siis järkeä. Mutta todella ihana siitä tuli!

Ensin kasattiin julma määrä lunta etukuormaajalla. Sitten koversin terälapiolla sinne 1,8*1,8 huoneen, joskin lauteiden ”alta” en ottanut lunta pois. Lauteet sahasin kuormalavasta ja maalasin ne nätimmäksi. Lauteiden alle lumipenkkaan iskin rimat tueksi ja ruuvasin lauteet kiinni niihin. Katto syntyi parista kakkosnelosesta ja kierrätyslevyistä. 

Kiuas on kesämökin varakiuas, kierrätetty ties mistä. Kivet isäntä haki sorapaikaltamme lumen alta. Piippu on osin kiukaan piippu, osin joku vanha ränninpätkä. Kivivillasta on läpiviennin kohdalla eriste ja sen päällä folio. Ovena on tyttönä kutomani räsymatto.

Löyly tulee ällistyttävän kuumana ja höyry täyttää koko saunan joksikin aikaa. Oikea sauna on toki lämmin ohella ja suihkuun mennään sisätiloihin.

Alun perin hommasin kivivillaa siihen nimeen, että kiuaskin vuorataan sillä, mutta ei se ole tarpeen. Lumi sulaa pikkuhiljaa, jäätyy jääksi ja vain oven ja katonraja ovat höyrylle mieleisiä karkupaikkoja. Piipun ympärille olisi pitänyt olla toinen kierros villaa, mutta sulaneet kohdat voi tilkitä lumella kylvyn välissä.

Ajatus jalostui tehdessä (mutta kielenkäyttö ei), joten ehkä ensi vuonna tehdään uusi sauna pikkuisen eri mallilla.

My middle age crisis has reached the ultimate point and I have started to make weird things. This time it is a sauna made of snow.

Lassi made a big snow mountain by tractor and I made a cave to the snow. Sauna has pallet benches, roof of old chipboard pieces and sauna stove is an old stove from our summer cottage. Door is a rag rug.

The contrast of cold walls and hot stove make a thick steam every time we put water on the stones. To the shower we walk to the house under dark starry sky. It is an amazing experience!

Lähiruokaa laitoskeittiön ruokalistalta

Eilen oli tuulinen päivä ja illalla tulla pyrytti lunta. Riittäisi minulle! Pidin pirttipäivää ja ilahduin Katjan blogin mukavasta vinkistä kasvisten suhteen. Kokonaisena syödyt marjat ja kasvikset ovat todella helppoja ja mukavia rouskutella. Meilläkin lasten pieninä ollessa ja varsinkin vielä lypsykarjan aikaan oli kokkaus välillä aika luovaa:) Syötän surutta eineksiä, jos en ehdi muuta, mutta omatekemä ruokahan se parasta on. Sitä edesauttamaan olen jo vuosia hyväksikäyttänyt koulujen ja laitosten ruokalistoja netissä! Monen kunnan listat ovat tulostuneet ja helpottaneet kauppalistan tekoa. Nyt mukailen helppolukuista Vihdin kunnan ruokapalvelujen listaa, sieltä saa vinkit aamupalasta iltapalaan asti, jos tahtoo. Joustan toki aineksissa; nauta on meillä hirveä ja ulkomaan kala onkin lähijärven siika. Makoisaa lähiruokaviikonloppua!
Snow, snow, snow...Fortunately we have berries in the freeze box to remind me about the summer. Katja gave a delightful tip in her blog: eat berries and vegetables without cutting and mixing or using complicated recipes, as natural. It makes your life easier. I have also tried to make my cooking simple. For years I have printed school menus from the Net. Some lists contain all the meals from breakfast to evening meal. They give me ideas for my shopping list and helps planning. Well, instead of beef I use elk and foreign fish is whitefish from our nearby lake. Use and enjoy your local food!

Umpihankifutista ja kattotuolihuolia

Lauantaina ulkoilimme navetan katolla. Se on ainut katto meillä, jota pitää vahtia. Navetta rakennettiin 1998 ja se oli juuri siinä taitteessa, että katto on vanhan 180 kg:n lumikuorman mukaan mitoitettu. Katto on loiva peltikatto ja lumi tulee itsekseen alas vasta toukokuussa. Ja asustamme 280 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kaikki mitä sataa marraskuusta alkaen on lunta. Mittasin sieltä jo 80 senttiä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi kevyttä lunta. Joku päivä pitää ottaa viemäriputken pätkällä punnitus neliöpainosta ja sitten kolata (kaksi miestä ja kaksi päivää:) jos tarpeen. Nyt touhu meni maisemien katseluksi ja naapurin laskettelukeskuksesta kuuluvan umpihankifutiksen äänimaailman ihmettelyksi.

On Saturday we enjoyed landscapes on the roof of our cow-shed.  It was built before new recommendations of snow capacity and some winters we even measure the snow kilos per square metre just to be sure there’ll be no damage to the roof truss. There was 80 cm of snow but it was dry and light, so we only took photos and listened to the snow soccer voices from Ukkohalla in the neighbour.