Silent night ja ikäriisi, melkein

Kiinalaiset herättivät minut taas aamuyöllä. Tässä iässä yöt…tai no palataan tuohon lopuksi, mutta internetin ihanasta maailmasta olen löytänyt lentokoneiden reitit ja ne ovat todella kiinalaiset, jotka kanttaavat tässä meidän kohdalla etelään aamuyöllä. Toivottelin hyvää matkaa.

Aloin sitten kahvin keittoon ajankuluksi ja yritin tähyillä tähtiä, mutta laskettelukeskuksessa on aloitettu lumetus ja jääkidepilvestä loistavat rinnevalot sotkivat näkymää. Eipä käy kateeksi, jäätävä tuuli ja vinkuvat lumitykit. Pitää olla sissi, joka sitä työtä tekee.  Naapuristakin kajasti valoa ja arvasin talonväen pian nousevan leivinuunin lämmitykseen.

Navettatelkkari näytti kuvaa lokoisasti torkkuvista hiehoista.  Yösyöpöt Mymmeli ja MariAnne kohtasivat käytävällä ja eivät meinanneet mahtua ohittamaan (kolme metriä leveä paana). Rekkucorgi oli kaatunut makuuhuoneen matolle ja kissa vetäytynyt saunan lauteille (kannettu sinne kipakasti yöllä, kun tuli remuamaan sänkyyn).

Niin tässä iässä… viime viikot minulle on vakuuteltu, että nivelrikot ja selkärankareumat ovat ihan jees tässä iässä. Aloin eräänä repaleisena yönä kyseenalaistamaan meille syötettäviä ajatusmalleja ihan urakalla. Yksi oivallus oli, että tuo ikähomma ei ihan täsmää kaikkien kohdalla. On vanhoja nuoria ja nuoria vanhoja. Entäpä jos eliniäksemme onkin tarkoitettu 120 vuotta! Lapsuus kestäisi ensimmäiset 30 vuotta, nuoruus kuuskymppisiin, aikuisuus ysikymppiseen ja vanhuus siitä eteenpäin.  Häh, eikö helpotakin paljon!  Jos mietin, että vanhuuden alkamiseen on vielä neljäkymmentä vuotta, eivät kolotukset tunnu niin dramaattisilta. Jospa tällä asenteella taas uuteen päivään.

One day I tried to get a nice video for a silent forest project and it took time and patient. Lorries, snow guns on the slope, dogs barking. Ok, I was too near ski resort, so the noise was forgivable.

Silence is overrated. It is nice to stay in a silent forest, but soon you start to listen to the micro sounds. It is in your backbone to be aware and escape if something odd turns out.

Last night a jumbo jet woke me up at night. We are in the middle of nowhere, but the Chinese curve to south over our peaceful village.  I already know their route, so I wished them a good flight and started to cook a cup of coffee.  Ski resort keeps on snowmaking round the clock, so the stars were behind the icy cloud and the scenery was orange by the slope lights. It was freezing and I admired men who had to work in the night.

Even animals were awake. Most heifers were lying down, but Mymmeli and MariAnne had been on night snack and were arguing how to pass on a corridor (3 meters wide). The cat had been carried to sauna earlier in the night (after visit to our bed) Not hot sauna this time, but less could he care, he sleeps there even when it is hot, only steam from the stove makes him move. Only Rekku the corgi had fallen to the bedroom carpet in the evening and was still in the same position.

My backbone has been lately examined and signs of rheumatism and osteoarthritis were found. I was somewhat surprised but the doctors said it was no wonder in my age and work. What age? During these less-silent nights I have developed a new theory of age. What if we are supposed to live 120 years?  In that case I am still young.  In the news was introduced a newlywed couple, 91 years old both!  With this attitude to the new day :)

Yötyötäkö?

Pakko oli tempaista tuommoinen öökkösotsikko ulkomaisten ystävien huviksi. Jaahas, kello on kohta kaksitoista illalla. Hitsattiin tuossa paalainta, tai ukko hitsasi ja minä pitelin kangella kohdetta paikallaan. Puolenyön seutuun taitaa alkaa sade ja tuolla pimeässä jontikka jahtaa luokoa, jotta äpyleillä olisi talvella sulat ja makoisat paalit syödä. Rekun kanssa käytiin äsken pajalla tarkistamassa tulityöpaikka ja iltatarkistuksella navetalla ja se raukka ei malta tulla sisälle. Yöperhosia pörrää ulkovaloa kohti ja polttiaiset nipistelevät. Mukavaa syyskesäyötä kaikille yökyöpeleille!

It is nearly midnight, but this farm is not sleeping. It will rain soon and we have some windrow out there. We spent some time to repair the baler. The farmer welded and I held the items together. Rekku the corgi came with me to check the work place after welding and heifers for the night. Now he sits out and won´t come in till Lassi arrives. The weather is still warm, moths fly to the light and it is fun to listen to the sounds in the dark. Biting midges sent me in a moment ago. Good night to all you night owls!

Ne rupisemmat riimit

Joskus joutuu hankaliinkin hommiin.
Kesäaamuna kello puoli viisi corgikoira tahtoi vimmatusti ulos. Pistin kahvin tulille ja menin ulos mukaan. No, hiirikissamme raahasi siinä astetta isompaa myyrää metsästä pihaan. Samassa huomasin sen jäniksenpoikaseksi ja koira, joka armotta varastaa kissan saaliit ja nielaisee ne yhtenä suupalana, nappasi tämänkin tuliaisen, mutta jäikin hämmentyneenä ronkkimaan pupuparkaa. 
Kauhukseni tuo jänis olikin elossa, raanassa, niinkuin meillä sanotaan. Talonväki nukkui ja minä kun en kestä nähdä eläinten kärsivän, hain sitten lapion aitasta. 
Onneksi se aikainen pienlentokone, joka juuri lähestyi pihaamme, kääntyi viime hetkellä pohjoiseen. Olisi ollut näkyä kerrakseen, kun tuhti emäntä yöpaidassa lopettaa jänistä ja kissa ja koira seuraavat tympiintyneenä vieressä, että olisit voinut itse hankkia ruokasi.



I had a bad morning. I woke up at 4.30. Our dog went out and I decided to cook some coffee. The cat had been hunting and came to the yard with a really big catch. Rekku the dog always takes a free meal from cat’s mouth and didn´t hesitate this time either. But Rekku dropped the catch astonished. To my horror I noticed that it was a baby hare and still alive. I hate to see animals suffer and I knew those two "hunters" wouldn´t kill the poor hare for a long time. So I fetched a spade. At the same time I heard a voice of a little aeroplane coming towards our farm. Fortunately it turned to the north before the pilot saw me in my nightshirt beating a hare surrounded by pets, who could have thought something merrier to do with a hare kid. 
The life at countryside is not only strawberries and sunshine :)

Syysillan valssi- metallisellainen

Syksyisen sateisena ja pimeänä keskiviikkoiltana kunnon kansalaiset lämmittävät saunojaan ja istuvat telkkarin ääressä lempisarjansa parissa.
Meillä sensijaan viihdyttiin konepihalla. Koneet rassuuttivat.
Onneksi kivenheiton päässä löytyy maanmainio korjaamoyrittäjä, joka taas kerran pelasti meidät pulasta älyttömään vuorokaudenaikaan. Saatiin rauta taipumaan. Hiehohotellin väen ruokittuani kiirehdin avuksi isännälle. Varpaat kippurassa jännitin jontikan kopissa hydrauliikan vipstaakeleita väännellessä, että mitenkähän myöhään tässä menee. Mahtava tunne, kun isäntä vahtipaikaltaan työkoneen takaa huutaa: toimii! 

Valoa yössä

Working days on a farm are not necessarily from 7 to 17, not even from 6 to 21 as on our farm. Of course we have some breaks during the day, but sometimes the day is full of action. Yesterday evening we had to repair the trailer. Fortunately we have a very skillful repair man in the near village. After all we had even time to enjoy Wednesday sauna.

Lurjukset

Hiehon elämässä ei ole velvollisuuksia ja sitäpä on sitten aikaa keksiä piruuksia pitkin päivää. Isäntä piipahti koulutuksessa ja tuli kotiin iltatarkastukselle. Navetalla oli riemu ylimmillään. Portti oli jäänyt auki ja nuoriso pötki pitkin ruokintapöytää. Aitojen takana olevat kaverit huutivat kurkku suorana harmista, kun eivät päässeet mukaan. Viljelijälle tilanne on pelottava. Arvokkaat eläimet viilettävät ruokintapöydän kovapinnalla ja jos jalka katkeaa, se merkitsee yleensä eläimen lopettamista. Tällä kertaa päästiin onnellisesti takaisin pihaton jaloittelukäytävälle ja rauhoituttiin syömään ja yöpuulle.

Osataan me aukaista itekin nää portit, jos huvittaa. 

Heifers are really intelligent. And they have all day (without special duties) time to search for fun. My husband was in Kajaani on Saturday and in the evening, when he went to check the situation in the cow-house he had to call me to help. The year old heifers had noticed that one gate had been left open and they didn’t hesitate to use a chance for a little adventure. All the rest of the animals who couldn’t take part to the run-fun, were shouting loud. In this kind of chaos we only hope that no legs will be broken. This time we were lucky: only little bit of sweat and happy faces in the herd.