Mannavelli ja auttilaiset pitsalla

Olen tiedostanut jo aikaa, että alan ärsyttävästi toistaa samoja " ennenvanhaan" tarinoita aikuistuneille lapsillemme.
Tiedättekö, niinkuin vanhenevat ihmiset! Pitänee alkaa hankkia uusia kokemuksia, jotta on uuttakin kerrottavaa.
Mutta tänä aamuna näin ihan mustaa valkoisella, että olen menneisyydestä. Mtv:n leivontanurkan artikkeli oli otsikoitu: Paluu menneisyyteen: muistatko makaronivellin?
No muistanhan minä! Keitin sitä tämän tästä lasten ollessa alakoulussa. Luulin jo velliajan unohtuneen, mutta ei, poika täräytti makaronivellit vastikään itse.
Entäpä leipämaito? Kahdestaan täällä mökissä mököttäessä tulee joskus oikaistua puolisen keitossa. Kuumennetaan täysmaitoa, lautasella siihen sipostellaan näkkäriä ja lisätään köntti oikeaa voita. Suolaa tietysti maun mukaan.
Leipäkeittoakin on syöty kerran. Se oli minun kotonani ihan normiruoka. Kuivuneet limpunkannat ja reikäleivänjämät kattilaan suolaveteen (liotus) , valurautapannussa paistetut sianläskikuutiot ja suolaa sekaan ja kiehautetaan.
Mannavelli, kauravelli, ohravelli, porkkanavelli...Yltäkylläisyyttähän se on , että tulee aina puuroksi asti lisättyä ryynejä. Tukevampi tätini tuumasi kerran mannavelliin voita lisätessään, että hoidan ääriviivojani.
Kyllä meillä osataan syödä näitä trendiruokiakin. Ensimmäisen pitsani söin Rovaniemellä joskus 80- luvun alussa. Siihen aikaan syrjäkylän penskat völjättiin linja-autolla  uimahallireissulle koulusta. Jostain kumman syystä pääsimme oikein pitsalle. Herkulliselle, mutta sitkeälle. Hetken haarukoiden ja veitsien kanssa kaiskaamisen jälkeen erinomaisilla äänenlahjoilla varustettu naisopettajamme hihkaisi koko pitserialle: "Auttilaiset! Ottakaa se pitsa käteen ja syökää näin!" Me olisimme voineet nolostuksissamme syödä ne pitsat vaikka pöydän alla, mutta helpotti viisas neuvo kummasti syömistä.

I have suspected for a while that I am getting older. I tell the same "good old times" stories time after time to my adult children. Well, it is only twenty years, when they start to do it themselves.
This morning I got a proof of my age. In MTV-net (our commercial TV) kitchen pages there was a title: Back to the past: Do you remember the macaroni gruel?
Remember? Well yes, and I still cook it! As well as bread milk! It sometimes adjusts lunch, when we are busy and the children are not at home. Just hot milk with salt and crisp rye bread pieces and butter smelted to it.
Bread soup is oddness. It was a way to spare food at my childhood home.  Soak old dry rye bread pieces and salt to water, fry bacon and add it to the soup and boil for a while. 
Usually we eat porridge every morning, but when I was a child we spared flakes and it was gruel: semolina, oat, carrot and barley.
Ok, pizza came to stay in 1980s. We drove by bus to public swimming baths in Rovaniemi from our little village school every year. Usually we ate packed lunch, but once we had enough money to visit a pizzeria. How delicious! For little children it was only a bit difficult to fight with fork and knife against tough pizza. Our teacher, who could have had a career as operas contralto, called out loud: "You all from Autti in this pizzeria! Take the pizza to your fingers, it is easier!”  We were happy of this wise advice, but so embarrassed that we almost ate under the table.

 

Oodi potulle ja rakkaudelle

"Alahan sää keittään niitä pottuja!"
Tällä lauseella sai huonekaverini Oyssissa liikutuksen kyyneleet silmiini.
Hän lopetteli puheluaan miehelleen ja tässä lauseessa on kaikki. Siis ihan kaikki!
Siinä on peruna, tuo pääruoka, joka menee voin kanssa vaikka siltänsä, jos ei satu olemaan kalaa tai lihaa höystöksi. Pottua osaa viljellä ja keittää kuka vain ja se on oikeasti ravitsevaa ja edullista ruokaa.
Siinä on myös rakkaus. Vuosien liitto, luottamus toisen osaamiseen, koti-ikävä tuttuun päiväruokahetkeen ja ääneen lausumaton toive, että vielä me yhdessä syödään pottuja.
Joo...nyt ei pysty taas jatkamaan, kun itkettää ihanasti. Lämpimät terveiset huonekavereille!

I was lying in the hospital for a week and we had such an emotional week with my two room mates. We laughed and cried and talked about all the matters with no shying. Well, we were all cancer patients.
One day the lady next to me finished up the telephone call to her husband. She said something which shows more love than any oath of love.
"You´ll better start cooking potatoes now, dear!" There it is. A years long marriage, trust to his skills, homesickness and the hope, that they will cook some potatoes together again. And of course the reverence to potato! Easy to grow, cook and eat even without meat or fish, only some butter to flavour. Yes, I am crying again :) Best wishes to my room mates!

Papin kosto

Olen hoitanut elukoita viisitoistakesäisestä asti. Aina joskus joku karkaa. Ja se alkukantainen viha, joka löytyy siinä vaiheessa lempeän emannuksen sisuksista, ei lopu koskaan.
Viikolla entrasin pystyaitaa asiakkaalle ja naapurikylän kirkkoherra poikkesi juttusille. Hänen kokemuksensa oli, että mitä tiheämpi aita, sitä paremmin elukka pysyy siinä. No meikä tietenkin kouhoamaan, että jos elukalla on ruokaa aituuksessaan, niin se pysyy vaikka villalangassa.
Pitäis joskus pitää turpansa kiinni.
Tänä aamuna (ennen kirkonmenoja!) tein pika-aidan sähköpaimenella ja aitanauhalla kesälampaille. Päkätit seurasivat rehukauhan perässä ja corgi ja kissa olivat apupaimenina, kun mentiin uuteen laitumeen.
Selkäni kerkesin kääntää, kun Kami innostui kentälle jääneestä kelasta ja pujahti langan ali. Kalle ja Köppänä hätääntyivät, että miksi tuo kaveri saa tuolla olla ja kun irrotin virtajohdon, olikin jo kaksi muuta karvakasaa sotkenut itsensä lankoihin. Tilanne muistutti hetken poroaidan kirnua, kunnes lampaat olivat taas perusaitauksessa ja uhkasin, että seuraavan kerran sieltä poistuvat kotitilansa pakettiautoon ja taisipa siinä pari muutakin julmaa ajatusta tulla lausutuksi.
Mitä opimme tästä?
Kirkonmiehet ymmärtävät yllättävän paljon laiduntamisesta. Puutarhuriagrologit voivat vaikka rukoilla sunnuntaiaamuisin sielunsa puolesta.

I repaired an old fence this week for a client. The vicar of the village came to talk and his opinion was that the thicker the fence is, the better the cows stay in the pasture. I disagreed and told him, that it is the amount of food that matters and even wool yarn will do the job, if there is enough grass.
This morning I made a quick electric fence to our summer sheep. The sheep followed me and the corgi and the cat were helping. Early Sunday morning was beautiful (and it was not even divine service time!).
When I turned my back, which is not a good idea ever with three rams, Kami came under the fence after me. I had left a reel on the grass and he found it interesting and he did not feel the electric shock. Now Köppänä and Kalle noticed that Kami had left the fence and they followed and tangled to the wires. In two seconds we had made a good mess! After a lot of threats, ugly words and hate to all kinds of domestic animals, I got them back to the main fence. 
Lesson of this Sunday: The clerics know a d...n lot about grazing. The gardener/agriculturists should keep their mouth shut and pray for their souls on Sunday mornings.

Kyllä minua sitte niin pisteli...

sanoi aina lapsuuskotini naapuruston hurmaavan avioparin rouva, kun miehensä kanssa jotain kahnausta syntyi.

Noh, meillä on ukko vähän ulkoruokinnalla at the moument. Onneksi sillä oli joku palaveri parin muun lemmikin kanssa tänä iltana. Meitsi lähtee uistattelemaan.

Jos yrittäjät ymmärtäisivät, kuinka paljon naisten ostohaluista on miesten aiheuttamia, saisi miesväki ilmaiset kahvet joka putiikissa aina kerran kuussa. Jaa, ehkäpä se on toisinkinpäin, jospa ne teollisuuskylän liikkeet hyötyvät meidän naisten tolvailuista.

Noh, kun vein eilen katu-uskottavan skoodani huoltoon, kiersin koko kylän kaupat aikaa kuluttaessani. Ja seuraavaa kertaa ei tarvinne odottaa kauan, sillä sain kuulla autoa hakiessani, että kytkimessäkin on vikaa. Kun kysyin, kestääkö sillä vielä ajaa, vakuutti huoltomies, että kestää varmasti-loppuun asti.

No just. Tänään sitten kiersin naapurikylän kaupoilla. Hemaiseva auringonkukkakimppu, herkkuja, lotto vetämään ja nyt illankuhjeessa vielä valtion kalastuksenhoitomaksu ja viehelupa ja ihan isännän ansiosta. Aamulla siunustelin, että missähän ne viime syksynä pystyaitaa varten karsimani rangat mahtaa ovat. Halkoina kuulemma!

Onneksi on tämänverran laatusa emäntä!

Yesterday I left my car to the service and walked for an hour in the village shops. The shopkeepers should offer free coffee to all the men once a month. Thanks to men they sell so much to women. I was happily surprised, how good products and lovely shopkeepers we have here. This shopping tour will happen soon again. When I fetched my car, I was told, that the clutch makes funny noises. "You can drive, till it stops.”

Ok, today I have spent my money in the neighbour village. Huge sunflower bunch, good food, lottery...and a fishing licence to this evening. I will go to the lake! This was caused by my husband. This morning I was searching for the fence poles, which I made with a lot of work last autumn. When I asked him, if he knew... oh yes, he did. He had made some fire wood of my fence poles!

These are the days, which make your marriage spicy.

'

Nesteessä

"Jos ruis heilimöi helmikuussa, jotain on vialla."  (opistoaikaiset sääsananlaskut).
Jotain on kyllä vialla tässäkin kesässä.
Sadellut on "muutamia kuivia veenkompuroita". Eli joka helskutin päivä sataa.
Hädin tuskin on saatu pellot kylvettyä ja keltaisina paistavat kaikki itäneet korsiparat. Tänään niitti isäntä viimeiset nurmet ensimmäisestä sadosta ja toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei sataisi pariin päivään ja saataisiin ne paalattua.
Onneksi kainuulaisissa piilee syvää huumoria. Muuten saattaisi epätoivo iskeä.
Itselläni oli hupia toissa-aamuna, kun näin viheralan puutarhurina tokeusin kylille siistimään julkisia istutuksia. Siinä hommassa saa aina kylän koirien ja pussikaljamiesten sympatiat. Sain seuramiehen, joka kertoi olevansa puheliaaksi mainittu, etenkin alkoholin vaikutuksen alaisena ollessaan . "Kuten tänään.", lisäsi hän.
Kainuu on kuulu työttömyyden lisäksi alkoholitilastoistaan. Viinan kanssa on läträtty lottopotit ja perämetsätkin.
Päivänä muutamana meille kokoontui kahvikupin ääreen naapurien isännät ja käytiin kiihkeä keskustelu siitä, mikä on sopiva määrä viinaa. Eräs heistä tiivisti asian, että "Kohtuuella. Sen verran, että isopäisimmät maot vähän taintuu."

It has been raining. All the summer. And it has been cold.
That´s it. No more news.

Well, growing crop suffers. Silage is almost in bales, we just hope it will not rain any more. 
Farmers have a lot of jokes about the weather. The jokes are really needed this summer.

Some funny stories you hear also in my work. I have been hunting weed in the main village. Gardener´s best friends are the village dogs and alcoholics. They symphatize you and they accept the life as it is. Rainy.

Unemployment and alcoholism are big problems in Kainuu. The other day some men from the neighbourhood  gathered to our kitchen for a cup of coffee. They estimated how much booze is enough. "Only enough to calm down the most bigheaded tapeworms."