Bergeracin näköinen mies

Se on vähän tuon John Nettlessinkin syytä, että päädyin emännäksi Kainuuseen. Maatalousopistosta löytyi arvomaailmaltaan kutakuinkin natsaava ja viimeisenä niittinä ohimoilta korkean hiusrajan omaava nuorimies, jonka kanssa monen raastavan käänteen jälkeen kävelimme vihille kotikyläni kappelissa tasan 20 vuotta sitten. Papin kanssa sovittiin etukäteen, että mennään lyhimmällä kaavalla ja tahdotaan rakastaa vain myötä ja vastamäessä ja siitä kuolemaan asti-hommasta ei puhuta mitään. Tuntui liian kovalta sitoutumiselta, kun on kuitenkin tapana ollut lupauksensa pitää.

avion arkea

Sulhasen kohta meni vielä oikein, mutta minulta pappi kysyikin sen kuolemaan asti lupauksen. Tiukkaapa siinä sitten papilta, kun toistasataa henkeä on selän takana korvat hörössä, että mitä me ukko just sovittiin tuosta asiasta. Ei auttanut, kuin myöntää, että tahdon. Että jotkut ne on naimisissa enämmän ja jotkut vähemmän.

Isäntä on talousmies, eikä sijoituksensa minuun ole mennyt hukkaan.  Nyt hällä on kaksi lasta ja 20 kiloa enemmän emäntää kuin alussa. Yli 1,5 prosentin vuosikorko  siis ja se on paljon näinä levottomina aikoina.

Nettlessin ihana hiusraja jatkoi elämää Midsommerissa, mutta isännän katosi jo aikaa sitten raastavien käänteiden jatkuessa papin aamenen jälkeenkin. Mutta jos nyt kysyttäisiin uudelleen, vastaisin taas tahdon.

John Nettles as Bergerac has had a certain influence on my life. I used to admire his hairline and when I found a young man from the agricultural college, who shared my values and had a high hairline, I was happy. We married 20 years ago in a little chapel in my home village.  We asked the priest for the short version and no mention about the “till Death do us part”-thing. It seemed to be too much to promise. The fiancé got the right question, but when it was my turn, the priest asked if I was willing to love till Death. It was a bit hard situation. Finally I said yes, because 130 friends and relatives were waiting for an answer and arguing with the priest would have been awkward.

My husband is a homespun economist and his investment to me is one of his best. Nowadays he has two children and 20 kilos more wife than in 1994. It makes more than 1, 5% interest for a year and it is a lot on these days.

If I was asked now about my willingness to continue till Death, I would say yes again. Even without the pressure of the 130 people.

Kunnanmiehet

Savupirttikahvila

Kun on sulatellut suurinpiirtein kaikki kaavateitten tierummut, aukonut viemäreitä joulun ja uudenvuoden välillä ja luovuttanut avaimet neljännellekymmenennelle asukkaalle rivitalon päätyhuoneistoon, jossa vuonna 77 oli vesivahinko, on Kunnanmies.
Isolla. Ja rispektillä.
Olen työskennellyt kolmessa kunnassa ja törmännyt siellä erilaisiin ihmislajeihin. On virkamiehiä, tolkkuja ja vähemmän tolkkuja. Iltaisin koloistaan nousee kokoustamaan määrärahojen vähyyteen tuskastuneita luottamusmiehiä. Seassa pyörii poloinen kunnanjohtaja, joskin toisinaan onneksi kovakorvainen ja kovapäinen.Ja sitten on sihteereitä, palkanlaskijoita ja kunnanmiehiä, jotka oikeasti pyörittävät kuntaa.
Vaihtuvat virka- ja virattomat miehet hyppyyttävät kunnanmiehiä, jotka onneksi ovat pysyväistä lajia ja jo omaksuneet hötkyilemättömän asenteen.
Tämä muistui mieleen, kun olen nyt piikonut eräässä kunnan kiinteistössä ja tuttu Kunnanmies kävi sitä huoltamassa. Olimme vuosia sitten Koiso-Kanttilan rennolla ranteella piiraiseman kunnantalon pihamaata kevätsiivoamassa. Lumen alta asfaltilta paljastui kasa rikkinäisiä kattotiiliä. Keräillessäni tiilenpaloja ehdin kauhuissani kuvitella koko talon vesivahingon ja homevaurion kourissa. Mitä teki Kunnanmies? Pisti kaikessa rauhassa tupakaksi. Tiukasti tiilikasaa tuijottaen, vilkaisemattakaan katolle, tuumasi:" Liekköhän reikä tuolla katolla?"



I have worked in three municipalities in my past. In the municipal organisation there are three kinds of human types. Officials, some of them have common sense, some of them less. Trustees, desperate of the lack of money. Secretaries, bookkeepers and janitors, who really do the hard work and keep the system on the run. Oh, and a mayor, luckily often hard-boiled and somewhat deaf.
Only the real workers stay for more than four years. They have, after several electoral terms and changing leaders, reached a relaxed attitude. I remembered this admirable tranquillity, when I met a janitor, who came to check the cottage of the municipality, where I cook coffee for tourists on winter holidays. We worked on the municipal hall years ago with him and found a pile of roof bricks from the yard. I was very concerned and imagined immediately a huge problem with water and mould. But what did this experienced janitor? He calmly took a cigarette, stared the brick pile intently and said:" I wonder if there is a hole on that roof!" And walked away with no intention to look to the damaged roof. Really...you can have an attitude!

Kaapista ulos

Minulla on kiintoisa suhde. Kompostilieroihin nimittäin.
Olen tänä talvena kokeillut oikeaoppista matokompostia. Ainahan kalastajasuvussa on pidetty talvimatoja: ämpärillinen pilkkimatoja, joille on syötetty saunavastat ja puurontähteet.
Nyt meillä on komerossa varastolaatikollinen lieroja. Ihan kaikkea ne eivät jaksa vielä syödä, sillä hyöteä emäntä kokkaa paljon! Mutta se on kuulkaa ihme, mitä siellä lootassa tapahtuu. Puf, ja ruoantähteet ovat kadonneet! Että tämmöinen ulostulo tällä kertaa. Ja kyllä meillä voi edelleen kyläillä, laatikko on tosi siisti ja lieroja ei seilaa sen ulkopuolella.

Kesämatoja

My family has always kept worms for ice fishing in a little pail. During the winter they have been fed with leftovers and birch branches of sauna whisk. 
This winter I have tested a bigger worm compost. It is amazing! It is a storage box and it makes huge amounts of organic material vanish. 
I must remind me that this is probably the biggest box socially acceptable, because I still want neighbors to visit us. But really: the box is beautiful, and the workers there don´t come out :)

Tuhannen tuhatta laivalastillista

...mannaryynin kokoisia perkeleitä! Ja miten tähän päädyttiin.

Lapsena koulumatkalla oli poroaituus ja jäkälää apulantasäkeissä kasassa aidan vieressä. Otin ohi kulkiessa salaa pikkuisen jäkälää ja minusta oli niin mukavaa, kun kesyin poro hönki naamalleni hakiessaan jäkälää vanttuunkourasta. Paikallinen porotilanne on taas kriisiytynyt. Ilkeä tunne, kun tavoitteellisen ratkaisujen etsimisen sijaan kaikki poronomistajat leimataan pahiksiksi.

Pirttihommilla olen nyt ollut. Pakkasta, tuulta ja sairas lapsi. Siinäpä sitä.

Mustaherukkamehua, buranoita ja antibiootteja.  Ja luutua koko keittiö ikkunoista tiskikoneen alusiin asti ja pese koko vaatekertasi tissiliivejä myöten ja pistä räsymattokin vielä likoon. Ei, lapsi ei ole puklaava vauva, vaan nuori aikuinen. Sitä vain ei aina arvaa, minkälaisen räiskäyksen aiheuttaa kaksi desiä kotimehutiivistettä, kun kannun kahva tarttuu peukaloon kääntyessäsi etsimään sokeria.

Eilen porhalsin virkistykseksi maakunnalliselle kirkolle kuuntelemaan markkinointigurua. Hauska mies, mutta ällistyttävä määrä kirosanoja. Sitten markettiin, jossa sain kyllä taas erinomaista palvelua. Tyttö tilasi kuivaalihaa, kun mikään ei maistu ja se on ollut meillä perinteinen sairaantolpitusherkku. No siitä hehtaarihallistahan… hyvä kun itsensä pois löytää! Minä kysymään lihatiskiltä, että onko sitä kuivaalihaa ja emännät tohinalla, että seuraahan lakkini töyhtöä. Käveltiin ihan koko kaupan läpi ja niinhän siinä kävi, että en ilennyt olla ostamattakaan, kun myyjä laajoin käsivarsin näytti, että tässä hyllyssä. Hupi oli suuri kotona kun lätkäsin pöytään Beef jerky original pussin. Pikkuisen kaukana lappilaisesta kuivalihasta. Mutta nauru pidentää ikää!

Olimme lauantaina lähivaaraan suunnitellun tuulivoimalan keskustelutilaisuudessa. Vastustajia ja puolustajia löytyi. Tolokut pojat kertoivat, miten tehdään ensin koemylly ja kylällä sitten kulkikin huhu, että se kopterin ääni oli kuulunut siitä koemyllyn pystytyksestä. Nyt olen pirttiakkana tässä tiirannut pitkin vaaranlakea silmin ja kiikarillakin ja eihän sieltä näy sitten yhtään mitään. Turhaa touhua. Jos tehdään jotain, pitäisi siitä olla edes jotain hupia mökkiytyneille akoille.

(Otsikko lapsuusystävän. Markkinointigurun innoittamana)

The title is from my friend’s childhood. Her uncle used to avoid curse words and he said only something like: “Thousand x thousands of shiploads of semolina size Satans"

And what led to this title.

As a child I walked to school and stopped to feed reindeer. The animals belonged to the janitor of the school. Every morning the wisest reindeer and I stole only a piece of lichen from the bags on the fence side. It was nice to feel the mouth of the reindeer on my knitted mitten. Reindeer make damage in the traffic and on the fields. The discussion of the matter has been wild for some weeks. I hope they will find some good solutions. Reindeer herding is important to many families on these areas.

I have been trying to be a good mother. Yesterday I started to mix blackcurrant juice to my sick daughter. You can´t imagine what kind of mess is possible to arrange in two seconds! Only 2 dl of juice is quite visible after it is spread accidently to the white kitchen. I had to wash the kitchen and my clothes.

The good mother decided to take a break and I drove to the town for the lecture of the marketing guru. Merry fellow, but used a lot of curse words! (Association to the semolina)

My daughter asked me to bring dried meat from the town. It is salty and delicious and if you are sick it is nice to eat it.  I am like Dundee on the supermarket and I decided to ask the shop assistants, where to find dried meat. They were very friendly and led me to the large shelves: ”Of course we have dried meat!” I was so impresses for their help that I had to buy a bag. At home I took this Beef jerky original from the shopping bag. Laughter makes you live longer! This family is used to the Lappish dried meat!

On Saturday the village people had an opportunity to discuss about the wind turbines with project managers. On Monday they built a test turbine to the near hill. I have been bored of sitting inside and anxious to see the turbine from our kitchen window. But no, not even by binoculars! What is the point on making such a special structure to this far- from-everywhere village and hiding it to the only valley of that damned hill? Some action to this scene, please!