Aropiruna pellolla

Maanäytteiden otto on puuduttavaa hommaa. Maanäytekoira Rekku väsähti jo kolmen hehtaarin jälkeen ja jäi kotiin nukkumaan. Tulin juuri pellolta, jossa on viisi sarkaa a 400 metriä. Ojat, joista ei yli hypitä ja hirvikärpäsiä ja tehtävänanto oli, että otapa maanäytteet hajapistemenetelmällä. Haistakoon hajapisteet koko mies!
Otin ensimmäiset maanäytteet muinoin aikana, jolloin ei ollut kännyköitä. Ooppelilla kesäagrologina pitkin Rovaniemen saloja ajellessa pidin moniaita kenkäpareja takakontissa, koska asuin kaupungissa ja työskentelin pelloilla ja maatiloilla. 
Tultuani eräänä iltapäivänä viimeiseksi maatalouskeskuksen toimistolle, löysin pöydältä lapun:
"Sulla jäi kengät ja pikkuhousut taloon!", oli koiranleukainen piiriagrologi raapustanut. Hätääntynyt isäntämies oli soittanut toimistolle, että tytöllä jäi lipposet kuistille, kun se vaihtoi kengät. Oli vielä luvannut tuoda ne heti huomenissa toimistolle, jossa joimmekin sitten kahvit illalla syntyneiden kaksosten ja vaimon kunniaksi, joita isäntä tuli kaupunkiin katsomaan.
Tyrnävällä maatalousharjoittelussa opettelin rengin kanssa kelasilppurilla ajoa ja ihmettelin kyllästynyttä ilmettä, kertoessani olevani Rovaniemeltä. Renki oli samalla viikolla juossut rovaniemeläisen opiskelukaverini jäljessä maanäytteitä ottamassa. "Meni ko aropiru!"
Nopsaan kävely on kuitenkin edullisempaa kuin mönkkärin ostaminen puuhaan ja tulipahan taas tietoa pellon kasvukunnosta!


Rekku-corgi has been sleeping all day. He ran after me on fields when I was taking soil samples this morning. Even I got bored and tired. I tried to walk fast specially on the last field with 5 beds 400 meters long, divided by wide ditches, and populated by deer flies. 
When studying agribusiness we practised on farms. I drove buck rake with a farm hand who seemed not to like girls from Rovaniemi. It appeared that an agrologist-friend of mine from Rovaniemi had made him run after soil samples earlier that week. "She ran like a devil!"
Next summer I worked on the Rural advisory centre and took a lot of soil samples.  I used to keep several pairs of shoes in my car for different situations. On those days there were no mobiles. Once after a long drive back to the town, I came to the office and found a note on the desk: ”You had forgotten your shoes and your pants on the farm!" It was only my workmates humour. He had got a phone call from the farm about my shoes. Next day I got my shoes back and we had a festive coffee break with the farmer. The farmer’s wife has just got twins!

Meidän naapuri tekee teidän naapuruston lämmöt

Tässä vaiheessa avioliittoa keskustelut ovat joskus keskustelijoille itselleenkin käsittämättömiä.
Suursiivousaamu:
Minä: Hei, heitän nämä rikkinäiset työhanskat kaatikselle!
Mies: Älä, nehän voivat olla ehjät!
....
No, mahduimme kuitenkin samaan autoon ja hurautimme naapurin miehen turveyrityksen avointen ovien päivään. Menkää ihmiset tämmöisiin päiviin! Luulin tietäväni öpaut kaiken turpeen nostosta, mutta koneiden koko ja se hiuksenhieno kerros, joka ajokerrallaan pystytään ottamaan talteen oli yllätys. Kasoja oli jo ajettu kaukolämpölaitokselle ja rekkatolkulla maatiloille kuivikkeeksi. Meidänkin ämmyt köllöttelevät tämän suon turpeella. Turve sitoo myös ammoniakkia eli se rekkakuorma, joka meillä talven aikaan menee sitoo parhaimmillaan satoja kiloa typpeä karjanlannasta. Son rahaa se ja luonto kiittää!

In this point of marriage our discussions are merely just contacts without message. 
In the morning of the housecleaning:
Mrs: I´ll put these rag gloves to the trash!
Mr: Don´t! Maybe they are intact.
......
(In the same car) after all we drove to the open day to our neighbors swamp. I have heard so many peat bog-stories, but still I learned so much new. Milling drums take only 1-3 cm peat on each driving! This is hard work!
Peat is taken for the district heating and to the local farms. Our heifers sleep on the peat from this bog. It is an expensive "sheet" for animals, but the peat saves hundreds of kilos of nitrogen from the manure. Recycling nutrients.
But those gloves are in the trash. I still wonder, if they will survive and make a revival :)

Tarvitsetko metsähetken?

Ihana ihminen, joka kysyi minulta tänään, etkö koskaan väsy! Olin kalkattanut viikonlopun metsäihmisten kanssa ja viikolla jo menossa sinne ja tänne. Alitajunta tai jokin minussa siirteli koparoitaan levottomasti ja koputteli tajunnan ovella.  
Ei, en väsy heittäytymiseen, ihmisten energioissa soljumiseen keskustelun lomassa enkä tarinoihin, jotka kietoutuvat ennalta-arvaamattomasti toisiinsa ja yllättäviin kohtaamisiin. On onnea löytää kainuulaisen metsän keskeltä ventovieras, joka tuokin terveisiä vanhalta kotikylältä tai löytää sielu, joka uskoo, että kärrytien mutka on minulle tuttu entisestä elämästäni.

Mutta ihminen kaipaa räytymispäiviä, mitään aikaansaamattomuuspäiviä, hiljaisuutta, yksinäisyyttä, aivojen nollausta. Niitä hetkiä, kun aivojen toiminta on niin vähissä, että telkkarisarjassa päähenkilö julistettaisiin kuolleeksi. 
Menen järvelle, soudan joen luusuaan, soudan itseni ulos yhteisöstä. Saunon, kiehautan vereni järven viileydessä ja palaan taas uutena. 

Heittokuvia pokkarilla :)

Your body and mind knows your needs. We just cannot listen to ourselves. I knew at the very moment, when she asked me today "are you never tired?" that I need a moment of deep rest. So deep that my brains will almost stop and refresh. 
I love long discussions and swimming in the energies of people. I love the moments, when the story, after many tangents comes back to the first crossroad. I love how easily soul mate believes your further life`s memories. And meeting the stranger in the woods, who surprisingly brings greetings from your childhood village.
But I need silence, uneventfulness, leaving back civilization.
 I will go to the lake, swim in the coldness, which will boil my blood, stay in sauna, leave the people, thoughts and thinking and when I come back I´ll be new again.

Mopedi

Nyt saatte kuvitella pappatunturin tai minkä ikinä mopon vain. Jäi kamera kotiin ja istun maakunnallisella kirkolla koneineni tekemässä rästitöitä.
Mopoaihe tuli siitä, kun ostin kesäauton ja ällistyin totaalisesti, että eräs mopoystäväni tunnisti minut vastaantullessaan välittömästi ja moikkasi kuten ennenkin kahdenkymmenen vuoden ajan. Itse tunnistan vastaantulevista autoista enää nippanappa naapurin ahvenrohvessoorin, sillä nykyautothan ovat kuin erssirelehmät asiaa tuntemattomille.
Siis tämä mopomies on eläkeläinen, joka kulkee kylämme läpi metsäänsä vissiin joka päivä olipa sää mikä tahansa. En ole tietääkseni koskaan tavannut häntä tai jutellut hänen kanssaan. En tuntisi miestä kaupassa ja nimikin on vain senjasentalon mies. Mutta meillä on lämmin suhde. Jo silloin, kun lykin penskoja rattaissa pitkin Komulanvaaraa, hän nosti kättä vastaantullessaan. Ja edelleen, heilautamme hymyillen kättä, kun tullaan vastakkain. Aina tulee hassu ja hyvä mieli. Tuntematon ja niin tuttu.
Mopolla ajelin takavuosina itsekin. Mitä hirveintä louhikkoa ja jyrkännettä porhalsin ensi kerran järvelle kalaan. Jälestä päin tämän vaaran naiset, jotka olivat tien neuvoneet, korjasivat, että kääntyä olisi tarvinnut vasta toisesta mutkasta, jolloin tie olisi ollut loivempi.
Kerran lehmämme sai yötä vasten oudon nenäverenvuodon. Lehmällä on iso nenä ja isosta nenästä tulee paljon verta. Soitimme appivanhemmille, että onko kokemusta. Anoppi sieltä tuli apuun. Mopolla yöpaita säärissä lepattaen, valkea kypärä päässä ja molemmissa mopon sarvissa melassiämpärit täynnään pumpulia ja lakanariepuja. Mummut rules!



Now you have to imagine a moped, this is my story about. I left my camera home and I stay overnight in town to make paper works. 
I bought a summer car and I thought no-one would recognise me with Hyundai. But for the very first time I drove to the town, passed me by an old friend with his moped and waved his hand for hello. I was astonished. I hardly can tell, what kind of cars exist in our village, they all look the same to me, like Ayrshire-cows to the city people.
But he waved like he has been doing for 20 years! He is retired and drives to his cottage every day, no matter what the weather is like. Actually I don´t know his name (he is only called by his home farms name and as a "Man", Mies. And I guess we have never met and I wouldn’t recognise him in any other occasion, but with his moped on our road. But every time we meet on the road, we smile and wave and my day is saved.
I used to drive moped when I was younger. To the pasture with Honda Monkey, and to fish with Tunturi. 
In this village even all grandmothers drive moped. One late evening some years ago, we had a trouble. Cow’s nose is big and for some reason it started to bleed and it was really a big bleeding. We called grandparents to help. And there came grandma, by moped, her nightdress flapping on her legs, with white helmet in her head and two white molasses buckets on the moped handlebar full of old sheets and lint. What a sight! What a grandma! And a moped!

 

Ne rupisemmat riimit

Joskus joutuu hankaliinkin hommiin.
Kesäaamuna kello puoli viisi corgikoira tahtoi vimmatusti ulos. Pistin kahvin tulille ja menin ulos mukaan. No, hiirikissamme raahasi siinä astetta isompaa myyrää metsästä pihaan. Samassa huomasin sen jäniksenpoikaseksi ja koira, joka armotta varastaa kissan saaliit ja nielaisee ne yhtenä suupalana, nappasi tämänkin tuliaisen, mutta jäikin hämmentyneenä ronkkimaan pupuparkaa. 
Kauhukseni tuo jänis olikin elossa, raanassa, niinkuin meillä sanotaan. Talonväki nukkui ja minä kun en kestä nähdä eläinten kärsivän, hain sitten lapion aitasta. 
Onneksi se aikainen pienlentokone, joka juuri lähestyi pihaamme, kääntyi viime hetkellä pohjoiseen. Olisi ollut näkyä kerrakseen, kun tuhti emäntä yöpaidassa lopettaa jänistä ja kissa ja koira seuraavat tympiintyneenä vieressä, että olisit voinut itse hankkia ruokasi.



I had a bad morning. I woke up at 4.30. Our dog went out and I decided to cook some coffee. The cat had been hunting and came to the yard with a really big catch. Rekku the dog always takes a free meal from cat’s mouth and didn´t hesitate this time either. But Rekku dropped the catch astonished. To my horror I noticed that it was a baby hare and still alive. I hate to see animals suffer and I knew those two "hunters" wouldn´t kill the poor hare for a long time. So I fetched a spade. At the same time I heard a voice of a little aeroplane coming towards our farm. Fortunately it turned to the north before the pilot saw me in my nightshirt beating a hare surrounded by pets, who could have thought something merrier to do with a hare kid. 
The life at countryside is not only strawberries and sunshine :)